Yö ja päivä

13.04.2015

Yö ja päivä, täti ja setä, musta ja valkoinen, Kouvola ja Mikkeli, kaksi kaupunkia, kaksi Mestiksen kärkipaikkakuntaa, jotka taistelevat tällä hetkellä tasapäisesti sarjan finaaleissa toisiaan vastaan. Tästä kaksikosta toinen on selkeästi valmis ottamaan seuraavan askeleen kun taas toinen, no sanotaanko, että joukkueiden välinen matka on paljon pidempi kuin kaupunkien välillä oleva 96 kilometrin linnuntie.

Kaiteen Kertomaa –blogin yhdeksän kuukauden mittainen talviuni on siis tältä erää ohi ja heti alkuun on kiitettävä sitä yhtä ja todennäköisesti ainoaa lukijaa, joka on sitkeästi viikosta ja kuukaudesta toiseen jaksanut toivoa blogiin uutta sisältöä. Tässä sitä nyt sitten olisi, joskin olin kuvitellut, että paluu tapahtuu vähän erilaisissa merkeissä, tämä aihe nyt oli vain saatava pois korvien välistä kummittelemasta ennen normaalia ajoa.

Tunnettuna optimistina olin varannut talvilomaviikkoni alkavaksi samaan aikaan Liigan välierien kanssa, ettei vain tulisi ongelmia vierasmatkaamisen kanssa. SaiPan mukana ei pitkään matkailtu mutta olipa sentään vapaata, +/- nolla sanoisin. Jääkiekonnälkä kuitenkin oli luonnollisesti todella kova ja katseeni suuntautui yöllisten NHL-valvojaisten lisäksi Mestiksen finaalisarjaan. Naapurikaupungin mustaoranssi ylpeys KooKoo oli selvittänyt tiensä finaaleihin pisimmän mahdollisen tien kautta eli pelaten seitsemän ottelun sarjat sekä puolivälierissä että välierissä. Vastaansa finaaleissa KooKoo sai Mestiksen runkosarjan voittajan Mikkelin Jukurit, joka oli puolestaan jyrännyt loppuotteluun kahdella puhtaalla 4-0 sarjavoitolla. Pelkkiä läpilyöntejä ei sentään Jukureiden pudotuspelitaipaleeseen sisältynyt, vaan joukkue ylsi yhdessä Kajaanin Hokin kanssa Suomen ennätykseen, kun joukkueiden välieräsarjan toinen ottelu sai ratkaisunsa vasta ajassa 151:31. Katsaus finaaleiden otteluohjelmaan näytti pelejä peräkkäisille päiville, talvilomaviikon uhkaavasti tyhjäksi jäämässä ollut penkkiurheilukiintiö oli löytänyt täytteensä.

Liigatasolta…

Kouvolassa olin käynyt edellisen kerran seuraamassa Mestistä reipas vuosi sitten ja tällöin pelattiin arkista runkosarjaa. Askel kohti Sumulaaksoa kulki tällä kertaa todella uteliaana ja ilmassa oli ehdottomasti sähköä, syksyllä saisin vuosien tauon jälkeen johtaa SaiPan kannattajat samaiseen halliin ihka oikean sarjapelin merkeissä. Ensimmäinen SaiPa-aiheinen keskustelu käytiinkin jo parkkipaikalla liikennettä ohjanneiden järjestysmiesten kanssa ja sama linja jatkui läpi illan. Varsinkin vähän iäkkäämmät ihmiset lauloivat kuin yhdestä suusta ylistyslaulua sille, miten hienoa onkaan päästä jälleen pelaamaan SaiPaa vastaan. Tunne oli ehdottoman molemminpuolinen. Edellisessä kirjoituksessani harmittelin sitä, kuinka paikallisilla ei ollut seuransa värejä päällä, tällä kertaa kaikki oli kuitenkin toisin. Omaa osaansa tässä oranssin ja mustan väriloistossa leikki aivan takuulla perisuomalainen ”nyt on mahdollisuus menestykseen, siis on sallittua tunnustaa väriä” – mentaliteetti, mutta se ei tee kokonaan tyhjäksi sitä faktaa, että oranssit pipot, huivit ja pelipaidat olivat ilmestyneet halliin. Toivottavasti näin on myös ensi syksynä.

Paikalle saapunut yleisö (AM 3176) sai nauttia kotijoukkueen järjestämästä ilotulituksesta täysin siemauksin. Jukureiden ollessa täysi vastaantulija sekä jäällä että myös katsomossa, takoi kotijoukkue taululle tylyt 5-0 lukemat ja tasoitti finaalisarjan voitot 1-1. Kouvolan jäähallia on ehostettu kohti Liigaa hankkimalla jään yläpuolelle mitat täyttävä mediakuutio sekä hallin valaistus on päivitetty viimeistä huutoa oleviin LED-valaisimiin. Nämä suuren rahan uudistukset jäivät kuitenkin tällä kertaa hallin käytäville hankittujen punaisten, muutaman kymmenen euron hintaisten lippusiimojen varjoon. Erätauoilla aikaisemmin todella tukkoisten myyntipisteiden edustoille ilmestyneet, makkarajonoja juoksuradan suuntaisesti ohjanneet narut olivat äärimmäisen tervetullut uudistus!

C-päädystä piti ääntä jo totuttuun tapaan KooKoon kannattajayhdistys Kuudes Kenttäpelaaja, joka on elävä ja hengittävä osoitus siitä, miten elämä kulkee eteenpäin raiteillaan myös Kouvolassa. Jos katsomossa hoilattavat laulut ovat edelleen suhteellisen lapsenkengissä niin tietynlaista miehistymistä ja sitä myöten äänentason nousua on tässäkin kannattajaporukassa ehdottomasti huomattavissa. Yllätyin jopa hieman kuinka napakasti B-puolen pitkä sivu otti koppia päätykatsomon antamasta tahdista. Kättä iskettiin yhteen kuin Kisapuistossa konsanaan. Yksi Kouvolan jäähallin mittavista uudistuksista ensimmäiselle Liigakaudelle tulee olemaan n. 1000 katsojaa vetävä kannattajapäädyn seisomakatsomo. Pöytä on siis suurilta osin katettu kannattajien urotekoja varten ja toivonkin vilpittömästi, että mustaoranssit kollegani ovat valmiina käyttämään nousun mukanaan tuoman hypen jokaisen pisaran hyväkseen.

Tervetuloa Liigaan KooKoo!

…piirinmestaruuskisoihin.

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa Mikkeli. Tiesin jo entuudestaan, että odotettavissa olisi vähän toisenlainen kokemus kuin Kouvolassa mutta Mikkelipä se vain onnistui ylittämään kaikki vähäiset odotukseni ja valitettavasti hyvinkin negatiiviseen sävyyn. Tämä on todella sääli, sillä Mikkelissä on kuitenkin puitteet kohdallaan, Kalevankankaan Jäähalli on vastikään käynyt läpi mittavan miljoonien eurojen hintaisen uudistuksen. Fasiliteetit ovat siis kunnossa mutta korean pinnan alla muhivaa mädän löyhkää ei peitä valitettavasti mikään. Haluan korostaa, että miulla ei ole minkäänlaisia antipatioita Jukureita kohtaan, olin vain kuin puulla päähän lyöty siitä tavasta kuinka ottelutapahtumaa seuran toimesta kuljetettiin eteenpäin. Seurueessamme oli henkilöitä, jotka olivat viime kaudella kiertäneet Liigaa ja Mestistä yli 60 pelin verran, he olivat kanssani täysin samaa mieltä, tämä Jukureiden järjestämä show oli jotain todella ainutlaatuista. Ajatuksemme ehti pukemaan sanoiksi ennen miuta myös Jatkoajan toimittaja Tommi Manninen.


Kuva: @MikkoLantta

Näpyttelin katsomossa vielä puhelintani ennen ottelua Benny Hill – teeman soidessa taustalla, kun kaverini kopautti olkapäähän ja kehotti miuta nostamaan katseeni mediakuutiolle. Hetkeä ennen kuin kotijoukkue tulisi syöksymään jäälle, näytettiin kuutiolla sitaatteja KooKoon kannattajien kirjoittamista viesteistä Jatkoajan keskustelupalstalle. Viestit eivät olleet mitenkään mairittelevia Jukureita ja varsinkaan heidän ottelutapahtumaansa kohtaan. Katselin tämän viestikavalkadin sekä sitä seuranneen englanninkielisen alkuintron melkoisen epäuskon vallassa, ovatko nämä oikeasti tosissaan, miksi ihmeessä tämä asia pitää nostaa näin isolla volyymilla ja ennen kaikkea tässä hetkessä esiin? Kyllä he valitettavasti tosissaan tuntuivat olevan. Heikoin lenkki, Dingon Apinatarha, Pikku Kakkonen, Haaveet kaatuu, pätkiä Mertarannan selostuksista, linja oli päivänselvä, vastustajalle piti päästä vittuilemaan aina kuin vain siihen olisi mahdollisuus.

Viivojen yhdistely alkoi olla todella helppoa niiden pisteiden välillä, joiden muodostama kuva kertoo karua kieltään siitä, ettei Mikkelissä olla päästy menestyksestä huolimatta yli 2000 katsojan keskiarvoon kertaakaan 2000-luvun aikana. Aivot ja jonkinlaiset arvot omaava mikkeliläinen on selkeästi käynyt toteamassa Jukureiden ottelutapahtuman ja päättänyt pysyä sieltä poissa. Jäljelle ovat jääneet ne n. 1200-1400 kannattajaa jotka nauttivat jääkiekosta siinä määrin, että sulkevat silmänsä ja korvansa organisaation suhmuroinnilta. Pikainen palaveri Mikkelissä vuosia asuneen vanhan ystävän kanssa vahvistaa asian. Jukurit ei ole millään tasolla koko kaupungin juttu, seuran imago on pikemminkin luotaan pois työntävä kuin mukaan kutsuva. Tätä tarinaa vahvistaa hallilla tapahtunut juttutuokio erään tuntemattomaksi jääneen paikallisen kannattajan kanssa. Hän avasi erätauolla keskustelun kanssani ja oli selkeästi tietoinen Willimiehistä ja asemastani lappeenrantalaisessa kannattajakentässä. Juttelimme Jukureiden mahdollisesta Liigapaikasta ja sekä seuran kannattajatoiminnasta. Hänen mielipide nykyisestä kannattajaporukasta oli suhteellisen musertava, ”Ei siihen sarvisclubiin kukaan täysjärkinen mikkeliläinen halua tulla yhdistetyksi.”


Kuva: @MikkoLantta

Vähän kuin seuransa pelipaidat, on myös sen kannattajayhdistys Sarvis Club  jäänyt jumiin jonnekin 90 – luvun alkupuolen vuosien paikkeille. Vaikkakin 2005 perustettu yhdistys omaa jo suhteellisen pitkät perinteet niin sinä aikana kun itse olen ollut suomalaisesta katsomokulttuurista kiinnostunut, tulee Mikkelistä mieleen ainoastaan pari vuotta sitten tehdyt isot kakskeppiset. Niitäkään en valitettavasti lauantaisessa pelissä nähnyt käytettävän. Muutoin toiminta on ollut suhteellisen saman makuista ja kuuloista läpi vuosien. Se ei tarkoita sitä ettei omien puolta pidettäisi Mikkelissäkin viimeiseen asti. Pikainen katsaus keskustelupalstoille ja sosiaaliseen mediaan kertoo siitä, että keltasinisten kunniaa kyllä puolustetaan käytännössä jokaisessa mahdollisessa käänteessä missä vain Jukureista on mainittu jotain negatiivista. Jos puoletkin tästä paikallisten aktiivien tarmosta olisi käytetty noiden negaatioiden metsästämisen sijaan ajatustyöhön sen puolesta, kuinka saada kannattajatoiminnan imago nousuun, saattaisi tällä hetkellä Kalevankankaan seisomakatsomosta kuulua myös jotain muuta kuin pelkkää rummunpärinää.

Suosittelen lämpimästi, että Mikkelistä käsin tehdään ensi syksynä ekskursio näillä näkymin heti Liigakauden alussa perjantaina ja lauantaina pelattaviin peräkkäisiin SaiPan ja KooKoon kamppailuihin. Tuolloin näette mallin kahdesta liigatasoisesta ottelutapahtumasta, liigatasoisine kannattajaryhmineen. Teillä on valitettavasti vielä pitkä tie edessä kuljettavana kummallakin saralla. Omasta puolesta voin myös luvata, että teidän rakastamaa vastustajalle piikittelyäkin on luvassa, me emme tosin tarvitse hallin DJ:n vetoapua siihen.

”Yksinäinen pitkä tie, pian yksinäistä Mikkelin mestisseuraa vie…”

Kaiteen kertomaa

Kaiteen kertomaa

Kirjoittaja on vankkumaton SaiPan kannattaja sekä Willimiesten väsymätön äänenavaaja.

@Ihanaparta

2015
Yö ja päivä
2014
Kauden päättyessä (alkaessa) jaamme palkinnot
Tunne, tarina, jatkumo
Etsintäkuulutus!
#HienojaJuttuja
Enemmän kaikkea
Kouvola, Kouvola, Kymenlaakson Kouvola
Patakinnas vs trikoot
2013
SJMJK
Tifon anatomiaa
Do you wanna dance?
Luo nahka, luo sisus
Mitä, missä, milloin? (osa 3)
Mitä, missä, milloin? (osa 2)
Mitä, missä, milloin? (osa 1)
#Kummit
Sinne ja takaisin III
Sinne ja takaisin II
Sinne ja takaisin
Anna maila!
Invaasio 2012 (järjestäjän silmin)
Milla Noroaho
Henri Inki
2012
Koska se on mahdollista
The Joukkue
Kolmas aika
Rehusen Toni
Matsipäivä – 1996 edition
Intohimo vai pakkomielle?
Liigaristeilyn taikaa
Perinteet kunniaan
Toivotaan toivotaan
Kuka? Miksi? Mitä?